Vehmaan Iskat #5

Torstai 23.6

Tämä päivä on kaikkien mielessä tosi selvästi. Tästä postauksesta tuleekin sitten vähän surullisempi.

Aamulla jotkut lähti hakemaan suokkeja kaukaa laitumelta. Heti sen jälkeen lähdettiin hakemamaan hevosia vähän lähempää. Jose haki Fantin, Ina Digin, Ruusa Sohvin ja minä Iskan. Tai niin ainakin piti. Saavuttiin laitumelle ja Iska seiso ihan portin vieressä paikoillaan. Huomasin ensimmäisenä että hevonen oli ihan hikinen. Sitten Karoliina huomasi Iskan jalan. Se oli iha turvonnut ja sieltä valui vähän verta. Huudettiin oisko kellään puhelinta. No eipä ollut joten tarjouduin juoksemaan tallille hakemaan puhelimen. Kun pääsin takaisin laitumelle, kantapäissä oli mehevät rakkulat ja jalat huusivat hoosiannaa. Karo soitti ensin Marjolle ja Sepolle. Marjo soitti sitten eläinlääkärin. Iskan jalka oli tosi pahasti murtunut. Se oli sisältä ihan sirpaleina. 

Ruusa ja Jose hakivat vettä Iskalle toiselta puolelta laidunta. Huuhdeltiin jalkaa ja selkää. Sitten vettä alkoi oikein ryöppyämään sieltä jalasta. Siihen oli pakko saada jokin puristamaan. Annoin Karolle mun ratsastussukan ja se sidottiin siihen ympärille. Veri tuli silti läpi joten tungettiin sinne sisään kivi. Se sai veren tulemisen hidastumaan. Seppo tuli ja toi hyttysmyrkyn jota sitten sumutettiin Iskaan. Karoliina ja Seppo sanoi, että turha sille on yrittää mitään tehdä. Iskan matka on ohi. Silitettiin Iskaa vielä viimeisen kerran ja lähdettiin tallustamaan kohti tallia. Matkalla Marjo ja eläinlääkäri tuli vastaan. Tallilla piti selittää kaikille mitä tapahtui.

Yritettiin myös saada Iskan pitkäaikainen hoitaja kiinni. Sitten kun tämä soitti Pinjalle, mentiin talliin ja ruvettiin vaan itkemään siinä puhelimessa. Pinja tarjos puhelimen mulle ja mun piti kertoa koko juttu. Pakko myöntää, että kyllä siinä vaiheessa itketti. Pian kaikki meistä oli itkemässä tallissa ja Seppo toi Digin, Sohvin ja Fantin. Fantti (Iskan paras kaveri) oli ihan masentunut loppupäivän. 

Meillä oli tarkoitus olla leirikisat. Osa ei halunnut niitä pitää kun ei pystyisi keskittymään radalla. Ne kuitenkin pidettiin, mulla oli ratsunani Pilkku ja päästiin toiselle sijalle.

Heidi ja Leku

Kilparatsuni Pilkku

Pian kaikkien kyydit tulikin jo. Jouduttiin hyvästelemään paras leiriporukka ikinä. Mulla on jo ikävä teitä Iskat <3